Karhusta puhuminen taitaa viedä keskustelun todella kauas menneisyyteen?

Tässä teille lainaus joka käsittelee mahdollisen hirvikansan ja karhukansan eloa Suomessa. Mulla ei ole mitään kompetenssia arvioida lähteen pätevyyttä. Lähdelinkki (Matti Sarmelan artikkeli karhusta) lainauksen lopussa. En ainakaan huomannut, että joku muu olisi tämän lähteen tuonut esiin. Artikkeli on niin pitkä, että taidan nostaa siitä jonkun muunkin lainauksen tähän ketjuun. Mutta tässä teille:

Hirvi- ja karhukansa.

Roomalainen historioitsija Tacitus kuvaa v. 98 jKr. Germania-teoksensa lopussa germaanien poh­joispuolella asuvia kansoja; viimeisessä kappaleessa puhutaan mm. fenneistä, jotka tuolloin vielä tarkoittivat lappalaisia. Teos päättyy arvoitukselliseen lauseeseen helluuseista ja okseista (helluseios et oxinas). Heitä koskevia tietoja Tacitus pitää taruina mutta mainitsee, että heillä kerrotaan olevan ihmisen kasvot ja piirteet, mutta villieläimen ruumis ja jalat. Tuomo Pekkanen on antanut salaperäisille nimityksille uuden selityksen.(32 Oksit saattaa tulla 'karhua' tarkoittavasta ni­mityksestä oksi (otso, ohto), joka on esim. paikannimissä säilynyt eri puolilla Suomea ja Karjalaa (Oksjärvi, -lahti ym., Ohensaari, viron Ohesaar jne.). Sana palautuu ainakin permiläisiin kieliin. Helluusit puolestaan olisi peräisin 'hirveä' tar­koittavasta sanasta elg (kreikan ellós), joka esiintyy monissa kielissä (liettuan élnis ym.). Vanhin Suomea koskeva kirjalli­nen tieto tarkoittaisi, että fennien eli saamelaisten ohella pohjoisessa asuisi karhu- ja hirvikansaa, josta kirjoittajalle oli kantautunut vain tarunomaisia tietoja. Ihmisen pää, mutta eläimen ruumis ja jalat kuvaisi sitä, että tietyissä riiteissä klaa­nin jäsenet pukeutuivat sen eläimen nahkaan, joiden sukuun he kuuluivat. Eläimeksi muuttautuminen on ollut tavallista obinugrilaistenkin kansojen jäljittelynäytelmissä.

Skandinaviasta aina Uralille ulottuvalla alueella – siis siellä missä pohjoiset suomalais-ugrilaiset kansat ovat liikkuneet – on löydetty kivikautisia karhun- ja hirvenpääesineitä. Niistä ovat erityistä huomiota herättäneet kiviset karhun- ja hirven­päänuijat (kirveet), joita on saatu talteen erityisesti Suomesta ja Karjalasta. Ne ovat olleet riittiesineitä tai kauppakump­paneiden välisiä lahjoja ja liittojen tunnuksia, ehkä samantapaisia kuin tunnetussa kula-piirissä kiertäneet rituaalilah­jat (Malinowski). Karhun- ja hirvenpääkirveisiin viitaten Matti Kuusi on esittänyt ajatuksen, että Suomessa asuva väestö on aikoinaan voinut jakaantua kahteen klaaniin, joista toinen palvoi esi-isänään karhua, toinen hirveä.(33 Karhunpeijaiset olisivat hä­nen mukaansa muistoa ajoilta, jolloin ihmisen ja eläimen kohtalonyhteys olisi tajuttu niin kiinteäksi, että karhussa nähtiin paitsi taivaanjumalan poika myös ihmissuvun alkusiittäjä. Näin keskeinen karhu tuskin on suomalaisessa mytologiassa ollut, mutta metsästys- ja syöntikiellot ovat tyypillistä totemistista perinnettä. Myyttinen esi-isä, toteemi on usein juuri eläin, jota klaanin jäsenet eivät saaneet tappaa eivätkä syödä.

Tutkijoita on hämännyt, ettei karhu- ja hirviaiheisten löydöksien välillä ole alueellisia eroja, joskin karhunpäänuijia on eri­koisesti tehty Äänisjärven seudun kivestä, siis Karjalassa.(34 Jos ne ovat vastavuoroisia sopimuslahjoja, alueellisia eroja ei voi esiintyäkään, mutta on myös muistettava, etteivät pyyntikunnat asuttaneet tiettyjä alueita samalla tavalla kuin viljelevät kansat. Toteemi on erottanut toisistaan sukuryhmiä, jotka liikkuivat samoilla alueilla.

Suomalaisessa karhuperinteessä on erikoista, etteivät karjalaiset ole tunteneet karhuriittejä eivätkä karhunmet- sästyk­seen liittynyttä riittirunoutta.(35 Vienasta ja Aunuksesta ei ole myöskään tietoa karhunkallopuista, jotka sentään kaukana Hämeessä asti ovat säilyttäneet viimeisiä muistoja karhuriiteistä. Karhun syntyä on Karjalassa käytetty yksin- omaan karjanlaskuloitsuna. Se metsästystietous, jota Vienan puolelta on kerätty, on saatu Suomesta muuttaneilta laulaja- ja metsästäjäsuvuilta. Toisaalta peura- ja hirvimyytteihin luettu runo Hiiden hirven hiihdäntä on levinnyt vain karjalaiselle runoalueelle alkaen Inkeristä ja päättyen Vienaan.(36 Suomen puolelta ei peuran- eikä hirvenpyynnistäkään ole saatu talteen juuri minkäänlaista perinnettä. Karhu ja peura ikään kuin jakavat Suomen ja Karjalan kahdeksi kulttuurialueeksi.

Vienan karjalassa uskottiin vielä 1900-luvun alussa yleisesti, että karhu on "ihmisen sukua", eikä sen lihaa syöty. Kris­tinuskon ilmaisuja käytettäessä karhun sanottiin olevan syntiensä vuoksi kirottu ihminen, sen lihan syömisestä tuli räähkä, synti, saasta; samantapainen legenda on myös komeilla (syrjääneillä). Karhun lihan syönti siis saastutti ihmisen. Toisen selityksen mukaan karhunlihaa ei syöty sen vuoksi, että nyljettynä karhu muistutti ihmistä, vain peukalot puuttui­vat; karhun lihaa pidettiin myös huonona, mustana ja vastenmielisenä.(37 On kuitenkin ilmeistä, että syöntikiellot palau­tuvat kristinuskoa varhaisempiin aikoihin. Viime vuosisadalla Vienassa käyneitä matkakirjailijoita näyttää hämmästyttä­neen paikallisten metsästäjien haluttomuus tappaa karhuja, vaikka ne usein raatelivatkin karjaa. Vienalaiset turvautuivat mieluimmin tietäjiin. Vienan ja Aunuksen karjalaiset eivät siis olisi metsästäneet karhua. Joskus muinaisuudessa karhun kaato ja sen lihan syöminen on saattanut olla ainakin joiltakin Karjalassa eläneiltä suvuilta kielletty; se oli taburikos.

Näyttäisi siis siltä, että hämäläiset olivat olleet hirvikansaa, karjalaisten toteemina olisi puolestaan karhu. Mikä sitten on toteemi? Totemismia on pidetty uskonnollisena ilmiönä, evolutionistisen näkemyksen mukaan se ilmensi "primitiivisen" ih­misen ajattelua. Nykyisin korostetaan totemismin sosiaalista ja symbolistista luonnetta. Toteemi on symboli, joka ilmei­sesti auttoi yhteisön jäseniä identifioitumaan johonkin laajempaan ryhmään kuin minkä sukulaisuusterminologian avulla saattoi määritellä. Symbolinen esi-isä on usein eläin, mutta se saattaa olla myös kasvi tai hyönteinen, tai yhteiseksi koettu tapahtuma. Totemistiselle sukuliitolle on ominaista yhteinen esi-isämyytti ja yhteiset tabukiellot, yleisimmin ne ovat olleet juuri syöntikieltoja. Klaanin jäsenet uskoivat myös, että myyttinen esi-isä antoi heille erityisiä ominaisuuksia, yli­luonnollisia kykyjä.(38 Karhun jälkeläiset tuskin kirjaimellisesti uskoivat yhteiseen syntyperäänsä enempää kuin myyttei­hin karhun synnystä ja alas laskemisesta. Mutta syöntikiellot erottivat karhusuvut niistä suvuista, jotka metsästivät karhua ja söivät sen lihaa. Toteemiperinne määritteli yhteiskuntaryhmiä niin kuin maanomistus, ammatti tai muu yhteinen intressi myöhem­missä yhteiskunnissa.

http://www.kolumbus.fi/matti.sarmela/karhu.htm

Muokataanpas saman tien, kun oli niin tyhmä ajatusvirhe...
Tuosta Hirvi- ja karhukansa -jutusta tulee tietysti mieleen, että miksi sitten ei ole hirvikansan myyttejä, miksi hirvestä ei ole tiedossa moisia rituaaleja? Hirvenpääkirveitä kyllä on, mutta en muista kuulleeni mistään hirven synnystä tms. Mutta enpä ole asian tuntijakaan... noin, korjattu.

Hirven synty kuuluu seuraavasti:



Linkki

No ei oo ihan yhtä ylhäinen synty kuin karhulla... jännästi on sekaisin Otavaisen olkapäätä ja tuulista nevaa kuitenkin.

Onhan tuo hieman arkisempi syntymä, vaikka tosiaan Otavan olkapäistä tuossakin puhutaan, mutta hirvi ei olekaan jumalanpoika, tai siihen ei ainakaan ole lähdettä löytynyt.

Ja myös monessa karhun synnyssä mainitaan karhun syntyneen metsässä. Ja tuosta karhu=jumalanpoika ei ole esitetty vielä sen kummempia todisteita, paitsi että tämä on vanha uralilainen taru...

Onhan toki joissain runossa karhun kerrottu metsässä syntyvän, mutta kuitenkin, kyllä on monessa ja monen monessa useassa karhun synty taivaaseen liitetty. Ensimmäinen, toinen, kolmas, neljäs, viides, kuudes. En keksi muuta mahdollista perustetta tuolle, kuin nämä runot, sekä se, että tuo on Tokihan komea on tuo metsäsyntymäkin. Ja onhan monelle selitetty monta syntyä, joten jokainen valitkoon mieleisensä.
Alho tietää varmasti parempaa perustelua sille miksi karhu olisi Ilmarisen poika?

Juu, sanoin vain ettei se hirven "arkinen" syntymä välttämättä ole ainoa tai alkuperäinen. Ja tuon metsäsyntymänhän voi tulkita tarkoittavan sitä yksittäisen karhun syntymää, joka tietenkin tapahtuu metsässä, kun taas ensimmäisen karhun syntymä tapahtui "otavaisen olkapäillä".

Olen jo aiemmin kysynyt tästä asiasta:

En siis epäile etteikö näin olisi, mutta olisi kiva jotenkin saada selvyyttä nykytieteen näkemyksistä asiaan. Siis että onko tuo karhu Ilmarisen poikana elänyt vielä minä aikana jne.

Hyvä löytö tuo sivusto, uk-ko! Sarmelan Perinneatlas on alan kirjallisuuden ehdottomia klassikoita.

Lievo, en ole varma mihin asiaan haluat varmuuden. Karhun synty on taivaalla tähdissä, joten ei se tietenkään voi olla tuon käsityksen valossa muuta kuin jumalallista alkuperää. Tuo syntytaru on toisinto sukukansojen taruista, joissa karhu on taivaanjumalan poika (Kores, To'rom jne.). Karhu haluaa maahan, joten taivaanjumala takoo kulta- ja hopearahoista kätkyen karhun maahan laskemista varten. Suomessakin karhu tulee maahan "kultaisella kätkyellä, hihnoilla hopeisilla". Ilmarinen mainitaan vain yhdessä SKVR:stä puuttuvassa runossa, mutta minusta tuo yhteys on ilmeinen. Jos karhua ei laske taivaasta maahan taivaanjumala, niin kuka se sitten? Sarmela kirjoittaa aiheesta seuraavaa:

Tässä vielä erittäin hyvä pointti Sarmelalta.

Ukkohan on muuten tarkoittanut käytännössä patriarkkaa eli vanhempaa arvostettua miestä. On mielenkiintoista ajatella, että se on ollut suurimpia esi-isiemme kunnianimiä, koska yhteiskunnallista hierarkiaa ilmaisevia käsitteitä ei ole ollut olemassa. Samaten karhun sanominen jumalan pojaksi kannattaisi ehkä ymmärtää vain tapana ilmaista karhun merkitys, jumalallinen olemus ja asema jumalten hierarkiassa.

Sarmela kirjoittaa:
"Karhun kaato. Pesälle lähtö -laulu kuvaa metsästäjien menoa hiihtäen metsäsaarekkeelle tai kummulle, jossa karhu nukkuu talviunta. Siellä hohtavat punarunkoiset ja hopeaoksaiset hongat. Lähtölauluissa vedotaan usein Hongottareen, karhun haltiaan tai suojelijaan, jota pyydetään antamaan metsästäjille saalis. Karhulla on myyttinen side juuri honkaan ja Martti Haavio on pitänyt Hongotarta karhun kantaäidin tai haltijan nimityksenä, joka viittaa ensimmäiseen myyttiseen kallopuuhun. Se on alkuhonka, jonne karhun kallo on joskus aikojen alussa ensimmäisessä metsästysnäytelmässä asetettu".

Joku taisi esittää sellaisen olettamuksen, että karhu olisi Ilmarisen ja Hongottaren poika. Tämä lienee tulkittava myytin kielellä? Vai onko jotain sellaista aineistoa, joka näin kategorisesti ilmaisee jumalallisia sukulaisuussuhteita?
Kysyn, kun en tiedä.

Hongotar on karhun emuu ja Alho tuossa yllä kertoi väittämän, miksi nimenomaan Ukko Ilmarinen olisi karhun isä.


Tuossa kun tuosta Hongottaresta(Hongattaresta) etein runoa, niin osui silmään tämänmoinen, jossa Hongatar on karhun isä ja Tuonetar karhun äiti:



Linkki

Minä oon ihan uusi täällä, enkä tiedä, miten itse kukin asioita hahmottaa. Paha on myöskään muiden puheita tulkita. Musta tuntuu että sinä tahdot analysoida noiden suhteet - kuka on kuka suhteessa toiseen?

Jos luit tuon Sarmelan artikkelin, niin lopussa on taulukoitu eri kulttuurien suhteita karhuun. Nuo runot ovat eläneet läpi monia kulttuureita ja karhusuhteita pitkälle kristilliselle ajalle asti. Runoissa nyt voi olla sekaisin minkä tahansa aikakausien aineksia. Ja kuka takaa mitä kukin laulaja on nauttinut, silloin kun runot on ylös merkitty? Nehän on olleet suomalaisia äijiä

Itsestäni tuntuu, että noita ei kannata ajatella kovin analyyttisesti. Parempi on eläytyä myytin merkitykseen synteettisesti.

Tämä on hyvä ohjenuora. Selvää on se, että karhussa on jotain väkevää, jumalallista ja ikivanhaa. Ja jos haluaa karhua loitsia tai rukoilla, niin silloin kannattaa osoittaa sanansa joko Ohdolle itselleen tai karhun emuulle Hongottarelle. Muu teologia on uskonharjoituksen kannalta oikeastaan epäolennaista.

Minua tosin kiinnostaa vietävästi tuo karhun rooli suomenuskon kristushahmona. Kuolemansynti, surma, sovinto karhun ja ihmisen välillä, ylösnousemus, elämän ja kuoleman mysteerio. Ja niin edelleen. Olisi hykerryttävää ja varsin juurekasta, jos johonkin joulunäytelmään sijoitettaisiin Jeesuksen tilalle Ohto. </puolivakavissaan>

Anteeksi, nyt en ihan ymmärtänyt? Siis tokihan minä haluan tietää kuka on kukakin ja kenen suhteen, ainakin jos niistä selkokielellä runoissa kerrotaan. Eihän tuollainen yksi runo nyt vielä mitään faktaa ole, mutta joku syy senkin laulamiseen on ollut ja SKVR:n arkisto on kuitenkin kaikista paras lähde myyttien tutkimiselle, on laulajat sitten olleet missä nautintoaineissa tahansa runoja ylös kirjatessa. Tokihan samalla voi olla analyyttinen myyttejä kohtaan, vaikka muuten sitten eläytyisi miten. Tutkimalla saa selvyyttä ja itselle ainakin mahdollisimman selkeä kuva jostakin myytistä, tekee siitä helpomman käsitellä ja saan sen alkuajan tapahtuman tavallaan piirrettyä mieleeni, jolloin siitä on minulle hyötyä uskonnollisessa mielessä paljon enemmän, kuin pelkästä epäselvästä ajatuksesta, että "jokin on jotain ja jonkun jokin. "