Kirjoitin tästä aiheesta pari sanaa Taivaannaulan blogiin. Liitän kirjoitukseni tähän viestiin. Huomautan vielä, että keskeisistä juhlapyhistä on aiempi ketju, jossa on myös näitä juhlia on käsitelty. Tähän aiheeseen liittyy kuitenkin niin paljon kaikkea, että kokonaan oma ketju on paikallaan. Pesäpäivien vietosta talvella on taas turistu tässä ketjuntyngässä.

---

Pyhät suviyöt

Juhannus, kristillinen juhla?

Juhannus on kohta täällä, joten lienee paikallaan todeta jotain aiheesta suomenuskon näkökulmasta. Evankelis-luterilaisen kirkon poliittisesti korrektista näkökulmasta juhannus on Johannes Kastajan muistoksi vietetty kirkollinen juhla (24.6.). Evankeliumin mukaan Johannes Kastaja syntyi puoli vuotta ennen Jeesusta. Jeesuksen sanotaan tietenkin (virheellisesti) syntyneen jouluna. Juhlan nimi, juhannus, on Johannes-nimen vanha ääntämismuoto. Ruotsinkielisillä alueilla ja Lounais-Suomessa juhlaa on kutsuttu keskikesään viittaavalla midsommar-sanalla ja sen suomenkielisillä väännöksillä kuten mittumaarja, mettumaari. Virossa keskikesän juhla tunnetaan Johanneksen mukaan nimellä jaanipäev, Venäjällä taas samasta syystä nimellä Ivanov den' tai Ivan Kupala.

Suomenuskoisille ja suomenuskosta kiinnostuneille tuskin tulee yllätyksenä, että juhannuksen viettäminen näennäisen kristillisenä juhlana on vain hämäys, jolla on pyritty kätkemään juhlan alkuperäinen pakanallisuus. Varhaiskeskiajalla katolinen kirkko otti tietoiseksi strategiakseen omien juhliensa siirtämisen pakanallisten juhlamenojen päälle. Näin kansoja ei tarvinnut suututtaa kapinaan asti estämällä heiltä vanhojen tapojen noudattaminen väkivalloin, vaan nyt he viettivät näennäisesti kristillisiä juhlapyhiä, vaikka noudatetut tavat kertoivatkin jostain ihan muusta. Suomessa juhannus on yksi näistä juhlista, jotka "kastettiin" uudelleen. Juhannus ei vaan ole oikein ikinä antautunut kristillistettäväksi, mistä kertoo sekin, että juhlapyhään ei liity suosittuja kirkollisia ja liturgisia perinteitä verrattuna esimerkiksi jouluun. Kuinka moni tapakristitty käy juhannuksena kirkossa?

Pesäpäivät

Kesän valoisimpaan aikaan ajoittui useita muinaissuomalaisille merkittäviä uskonnollisia tapahtumia. Vuoden pisimpiä päiviä kesäpäivänseisauksen (21.6.) tienoilla on kutsuttu pesäpäiviksi. Tällöin yö on lyhimmillään, päivä pisimmillään. Nimitys johtuu siitä, että auringon käydessä vuodenkierron korkeimmalla kohdalla se ikään kuin lepää hetken "pesässä" maailmanpuun oksilla. Tämän jälkeen auringon liikerata alkaa taas laskea ja päivät lyhetä. Vanhan kansan sanoin aurinko kääntyy loppuvuodeksi rengin puolelle, talvipäivänseisauksena se siirtyy taas isännän puolelle.

Pesäpäivien kosmista suunnanmuutosta on pidetty merkittävänä hetkenä kaikkeuden järjestyksen, luonnon ja ihmiskohtaloiden osalta. Kesäpäivänseisausta pidetään nykyisin keskikesänä, mutta entisaikoina kesän keskikohta määriteltiin yleensä lämpökausien mukaan. Näin keskikesä ajoittui karhunpäivän tienoille heinäkuun puoliväliin.



Pesäpäivien aikaan luonto on vehreimmillään ja maan hedelmällisyys voimakkaimmillaan. Tähän aikaan oksien ja lehtien onkin katsottu olevan täynnä hedelmällistä ja myönteistä väkeä. Niiden sirotteleminen asuinympäristöön on tuonut mukanaan hyvää onnea ja kukoistusta. Luonto kasvuvoimineen samaistettiin pakanalliseen tapaan jumaluuteen Suomessa vielä varhaiskeskiajalla. Näiltä ajoilta on peräisin sanonta juhannuksesta: "Kirjava kesäinen Kiesus, monimuotoinen Jumala!".

Pesäpäivien aikaan ihmiset keräsivät kukkia ja tuoreita lehviä, joilla koristeltiin sisätiloja. Pirtin lattioille ripoteltiin raikkaita haavan- ja pihlajanlehtiä sekä kuusenkerkkiä. Ulko-oven pieleen kannettiin nuoria koivuja, suomalaisten maailmanpuita. Koristukset koottiin aina aattoiltana ja koristelu suoritettiin vuoden lyhimpänä yönä. Kedon kukkasia, erityisesti kieloja, on myös sidottu seppeleiksi ja asetettu seinille ja ikkunoille. Paimenet koristelivat lehmänsä seppeleillä ja kukilla; vanhin lehmä sai päähänsä tuohiseppeleen. Näillä riiteillä taattiin hyvä karjaonni.

Pesäpäivät ovat merkki siitä, että kosmoksen voimia heijasteleva luonto on käännekohdassa. Kasvukauden elinvoiman on huipussa ja aurinko kiertonsa korkeimmassa kohdassa. Tämän elämän huippuhetken jälkeen luvassa on hidas lasku kohti syksyä. Laskun huipentuma oli marraskuu, kuolleiden kuukausi. Itämerensuomalaisissa perinteissä pyhyys säkenöi juuri tällaisissa kosmisissa risteyskohdissa.

Suomalais-ugrilainen kantasana *vajesh tarkoittaa välissä olevaa. Tästä juontuu esimerkiksi komin vezh; risteys, ja viron vahe; ero, väli. Monissa kielissä, kuten vanhoissa permiläisissä, sanan johdokset ovat toimineet myös synonyyminä pyhälle. Suomessa vastaava sana on vaihe. Vanhan kansan mukaan pesäpäivien aikaan luonnon voimat ovat irtonaisimmat, joten ne voivat myös vaikuttaa eniten ihmisiin. Samanlainen murroshetki on myös sydäntalvella, talvennapana. Kuten talvennapana, myös pesäpäivien aikoihin ennustettiin tulevan vuosipuoliskon säätä erilaisista luonnon merkeistä. Tuleva sää ei kuitenkaan ollut ainoa ennustuksen kohde.

Taikayöt

Keskikesän öihin liittyy niin paljon erilaisia uskomuksia ja magiaa, että eräät kirjoittavat ovat antaneet niille nimen taikayöt. Keskikesän murroshetkellä maailmojen väliset rajat ovat ohuimmillaan. Alinen Tuonela mielletään usein tämän maailman peilikuvaksi, joten kun meillä on yö, Tuonelassa on "päivä". Yö on siis se hetki, jolloin henget liikkuvat eloisasti ihmisten parissa. Taikaöiden aikaan on tarkkailtu enteitä karjan ja sadon menestymisestä sekä naimisiin pääsystä. Nuoret tytöt ovat tehneet öisin lemmentaikoja. Jos neito esimerkiksi kieriskeli alasti kasteisessa viljapellossa, oli varmaa, että sulhanen ilmaantui vuoden kuluessa.

Keskikesän öinen kaste olikin erityisen väkevää ja sitä pyrittiin keräämään talteen ennen auringonnousua. Kaste edisti hedelmällisyyttä ("Juhannuskaste se lantut kasvattaa") ja paransi tauteja. Kaste edisti myös kauneutta. Jos ennen auringonnousua pesi kasvonsa kasteella, koko suvena ei ruskettunut. Entisaikojen kauneuskäsityksissä rusketusta pidettiin nimittäin rumana, naisihanne oli pitkä ja vaalea, niin hipiältään kuin hiuksiltaankin. Tytöt kävivät myös lemmensaunassa, joka oli täynnä tuoreen vihdan ja kukkien tuoksua. Kylvettäjinä toimivat vanhat tietäjä-ämmät (ämmä tarkoitti ennen vanhaan juuri naispuolista tietäjää), jotka lukivat pitkiä ja kaunissanaisia loitsuja. Yöllä myös uhrattiin uhrilähteiden luona.



Sananjalkaan liittyvät uskomukset kertovat maailmojen välisten rajojen haurastumisesta keskikesän öinä. Synkässä metsässä kasvavaa sananjalkaa pidettiin pelottavana kasvina, jolla oli yhteyksiä Tuonelan väkeen. Tästä syystä sananjalan kerrotaan kukkivan vain juhannusyönä. Kasvin kukinnolla on taikavoimia. Sitä on kutsuttu muun muassa kuolleen vuoteeksi, kuoleman kouraksi, kalman kasviksi ja kuolleen kukaksi. Taikavoimia halajavan piti voittaa pelkonsa ja hiipiä juhannusyönä synkkään metsään hakemaan tuota kuolonkukkaa.

Hakijan rohkeus kyllä palkittiin: kellä oli sananjalan siemen taskussaan, hän tiesi kaikki salaiset asiat, hän oli tietäjä, hän ymmärsi erilaiset kielet, hän saattoi avata kaikki lukot ja salvat ja hän voi tehdä itsensä näkymättömäksi. Häneen eivät nuolet eivätkä kuulat pystyneet, hän paransi sairaita ja saattoi toteuttaa toiveensa. Suuren taikavoiman saavuttamishalu oli suuri, mutta helppoa se ei ollut: Virossa kerrotaan monen menettäneen järkensä aattoyönä kuolonkukkaa metsästä hakiessaan. Taikaöiden aikaan etsittiin myös aarnihautoja -- aarrekätköjä, joita vainolaista paenneet ihmiset olivat jättäneet jälkeensä. Aarnihautoja vartioi aavemainen haltija.

Ukon juhlat

Pakanallisella ajalla muinaissuomalaiset viettivät kesän valoisimpana aikana Ukon juhlaa tai juhlia. Kyseessä on todennäköisesti ollut juhla sadon ja hedelmällisyyden varmistamiseksi. Tämä perinne jatkui pitkälle historialliselle ajalle asti. Värmlannin suomalaiset viettivät kaksi ukonjuhlaa "touonalkajaisten" ja juhannuksen välisenä aikana. "Pitää tehä ukoinkunnian, niin soa vettä", sanottiin poutakesänä. Ukonkunnioissa talon emäntä teki ukonsupun eli poutatuohisen, jonka avulla tehtiin rituaali veden "ostamiseksi" Ukolta. Ukonkunnioita vietettiin vain juhannukseen asti, ei koskaan juhannuksen jälkeen.

Kun satoi ensi kerran poudan jälkeen, vietettiin uudet pidot: ukoinkeikkeet eli ukonhäät. Agricolan kuuluisat humalasäkeet liittyvät luultavasti juuri tähän juhlaan, Ukonhäihin kuului nimittäin voimakkaan oluen nauttiminen ja juhlakunnan humaltuminen. Humaltumisen katsottiin varmistavan hyvä sato-onni. Ukonkeikkeitä seuranneena päivänä kodit siivottiin perusteellisesti. Tämän voi tulkita symboliseksi puhdistautumiseksi vuodenkierron murroskohdassa, uudeksi aluksi. Juhannussiivous onkin jäänyt tapana elämään, vitsaillaanhan vielä nykyäänkin siitä, että joku siivoaa "vain jouluna ja juhannuksena".

Ukon juhlissa juotiin Ukon malja ja pirskoteltiin vettä. Tämä oli ilmeisesti taivaissa tapahtuvan jumalallisten tapahtumien jäljittelyä rituaalin keinoin. Saamelaisten mytologiassa on kuvaus ukkosenjumalan ja taivaallisen naisen välisestä torasta (ukkonen), jonka seurauksena nainen sinkoaa Ukon päälle vettä (sade). Agricola lienee kuvannut juuri tätä uskomusta säkeillään "pärskymisestä":

Quin Rauni Vkon naini härsky /
ialosti Wkoi Pohiasti pärsky.
Se sis annoi Ilman ia Wdhen Tulon.

Juhlatulet



Juhannukseen liittyy muitakin pakanalliselle ajalle periytyviä elementtejä. Ruotsinkielisillä alueella perinteisiin kuuluu juhannussalon pystyttäminen. Salon voisi arvailla periytyvän maailmanpylvässymboliikaan ja hedelmällisyysriitteihin. Juhannuskokot olivat taas alunperin itäsuomalainen tapa, joka yleistyi 1800-luvulta lähiten. Suomessa tulia on tosin poltettu vanhastaan ainakin eri kevätpyhinä ja syksyisin kekrin aikaan. Kustaa Vilkuna arvelee keskikesän kokkoja poltetun kyläyhteisöjen toimesta jo rautakaudella.

Kunnian kokon sytyttämisestä sai kylän vanhin. Kylän väki kokoontui pesäpäivien aikaan tulen ääreen valvomaan ja viettämään aikaa, poisjääminen merkitsi sekä oman että koko yhteisön onnen vaarantamista. Juhlatulien on katsottu symbolisesti edistävän viljelyskasvien, kotieläinten ja ihmisten hedelmällisyyttä sekä menestystä ja torjuvan pahaa. Tulien ympärillä karkeloitiin ja leikittiin.

***

Pesäpäivinä vahvasti painottuvat lemmentaiat, luonnon hedelmällinen kukoistus ja tuli kertovat Lemmon vahvasta läsnäolosta. Saderiitit, Ukon juhla ja maljan kohottaminen kertovat tietysti Ukon merkityksestä tänä aikana. Itsekin muistankin juuri näitä jumalia keskikesän pyhien öiden aikaan.

Lähteenä

Nirkko, Juha (toim.). Juhannus ajallaan. Juhlia vapusta kekriin.
Vilkuna, Kustaa. Vuotuinen ajantieto.
Vuorela, Toivo. Suomalainen kansankulttuuri.
Vuorela, Toivo. Kansatieteen sanasto.

---

Millaisia aatoksia muilla on aiheesta? Mitä tapoja liitätte keskikesän juhlimiseen?

Kukaan tuskin jaksoi lukea tuohon kohtaan asti, joten nostan kysymyksen esille vastaamalla siihen oma-aloitteisesti.

Pesäpäivien juhlintaani rajoittaa olennaisesti eräs tosiasia: olen töissä. En tosin valita, koska palkka on noilta päiviltä kolminkertainen. Itse asiassa jättäisin nuo vuorot tekemättä vain aseella uhaten. Töiden välillä ehtii juhlimaankin. Matkustamista ja alkoholin nauttimista rajoittaa kuitenkin se, että minun pitää olla joka päivä klo 06:00 työpaikalla vesiselvänä.

Ajattelin kuitenkin siivota perinteiden mukaisesti asuntoni pyhien ajaksi. Lisäksi tuon sisälle pihlajanoksia ja lehviä tuomaan onnea ja hyvää väkeä. Juhannusyön luonnollisesti valvon ja käyn tällöin uhraamassa eräässä uhrilehdossa. Lehto on täynnä edellä mainittuja sananjalkoja, joten ehkä sieltä tarttuu mukaan legendaarinen kuoleman kukkakin. Aion kohottaa Ukolle sahtimaljan ja kiittää maailmanpuun oksille pysähtyvää Päivätärtä kaikesta ikiaikaisella rukouksella. Lemmentaioille en näe tarvetta.

Joku keskikesä olisi hienoa tehdä pyhiinvaellusmatka Pirkanmaalle, Lemmon kultin alkulähteille.

Kyllä minä ainakin luin jo eilen tuon koko tekstin.
Omaan juhlintaani, joka on enemmänkin henkistä juhlintaa, liitän tietenkin Ukonmaljan, johon pyrin saamaan koko porukan mukaan, sitten varmaankin uhraan pihalla seisovan ison pihlajan luona.
Sauna ja uinti kuuluu myöskin juhannusyöhön, sekä tietenkin kaikenlaiset koristelut nuorista koivuista lähtien.
Tärkeimpänä pidän kuitenkin, että pääsen nostamaan sen Ukonmaljan, on meinaan Ukosta tullut viimepäivinä hyvin tärkeä itselleni.

Olen viettänyt juhannusta monen vuoden ajan itäisellä Hämeenmaalla, järvimaisemassa. Juhannusaattona, kun saavutaan paikalle, olen vienyt uhrin pihapiirin komeimman ja vanhimman puun, pihlajan, juurelle. Jotain ruokaa ja olutta savikippoon. Omistan sen uhrin Ukolle, vaikka pihlaja ei mahda ollakaan Ukon puu. Muut eivät tähän osallistu, mutta arvaavat varmaan, minkä vuoksi vetäydyn vähäksi aikaa sen tietyn puun juureen.

Juhannusaaton iltana minulla on myös tapana sytyttää kynttilä auringon laskiessa ja pitää liekkiä yllä auringonnousuun asti; kovin montaa tuntiahan se ei palakaan. Haluan tällä lailla tavallani varjella valoa siihen asti, kunnes aurinko taas alkaa valaista maata. Tänä vuonna sytytän kynttilän juhannuspäivän iltana, koska juuri silloin on kesäpäivän seisauksen päivä.

Itse asiassa se on juuri Ukon puu.

Pihlajaa voidaan pitää suomalaisten pyhänä puuna. Kansanperinteessä se yhdistetään naisen väkeen ja seksuaalisuuteen. Pihlajalla on läheinen suhde taivaiseen Ukkoon. Pihapiirin pitämyspuut (jollainen tuo em. pihlajakin saattaa olla) ovat yleensä olleet pihlajia. Yksi syy tälle oli se, että pihlajan katsottiin suojelevan pihapiiriä salamaniskuilta.

Eli olen kai sitten ainakin alitajuisesti asettanut uhrin Ukolla juuri pihlajan juureen. Hyvä niin, näin myös huomenna.

Onpas yllättävän myönteisesti kirjoitettu juttu http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotim ... id=1546774

Kylläpäs oli eilinen sitten hieno päivä ja todella ainutlaatuinen.
Päivällä Ukko jyrähti taivaalla ja antoi sadettakin aika-ajoin, välillä jopa rakeita.
Ajattelin lähteä kylän korkeimmalle paikalle uhraamaan olutta Ukolle, paikalle, jossa pienenä lapsena oltiin leikitty.
Tietenkin metsä oli kasvanut jo aivan umpeen ja luonto oli täysin koskemattoman tuntuinen. Melko lopussa kiivetessä alkoi satamaan ja Ukko löi oikein kunnolla taivaalla, se oli jotenkin täysin ainutlaatuisen tuntuista. Päästessä ylös satoi jälleen hieman ja ajattelin siellä sitten kohottaa maljan. Sen tehdessä ukkosti jälleen.
Kun katselin ympärilleni, oli tuolla korkealla aivan pieni pihlajan taimi, jonka juurelle sitten oluen jätin.
Takaisinmatkalla huomasin metsässä olevan paljon saniaisia, mutta en kyllä rohjennut yöllä enää tuonne lähteä, vaikka sitä hetken harkitsinkin.
Käytiin myös saunassa, jossa oli varmastikin vuoden parhaimmat löylyt, kyllä savu-sauna vaan on se kaikista mahtavin.
Heitin vasemman käden nimettömällä kolme kertaa vettä kiukaalle ja luin loitsun " Terve sauna, terve lämmin, terve tervehdyttäjäksi...", sekä tietenkin olutta heittelin myös kiukaalle...
Hieno päivä, hieno juhla.
Minua niin alkoi naurattamaan, mutta tavallaan myös ärsyttämään kun uutisissa sanottiin, että "Ukkonen on haitannut juhannusjuhlia.."

Oi voi, näinkö kauas ovat suomalaiset juuriltaan harhailleet. Kun Ukko näyttäytyy Ukon juhlan aikaan, niin kyseessä on juhlaa häiritsevä "haitta".

Täällä ei jyrähdyllä ainakaan silloin kun kävin Ukon maljan juomassa. Näin kyllä tämän jälkeen mielenkiintoisen unen ukkosmyrskystä. Outoa on se, että huomasin hukanneeni Ukonkirves-riipukseni jonnekin. En ole vieläkään sitä löytänyt. En muista koska se olisi kaulasta kadonnut. Ja ei, alkoholilla ei ole osuutta asiaan. En ole pyhien aikaan kohotellut muita maljoja kuin tuon Ukolle osoitetun.

Minä ainakin sanoin heti juhlaväelle, että kyllähän sitä Ukon kuuluu omassa juhlassaan esillä olla, kun tuollakin valitettiin, sateesta ja ukkosesta. Minä taasen keräsin voimiani ulkona

Tuo Ukonkirveen varmaan löydät jostain merkittävästä paikasta tai jossakin tietyssä tilanteessa, ei kai se nyt ihan turhaan pääse hukkumaan.

Unista vielä sen verran, kun noista juhannusajan unista on yleisesti paljon puhetta ja itse olen "uni-ihminen" ja olen kolmena yönä nähnyt yhdestä ja samasta henkilöstä unta, tai niin, että hän on ollut unessa läsnä. Mietin, että minkä johtopäätöksen tuosta vetäisin, mutta en pysty ajattelemaan asiaa järkevästi, onhan se kuitenkin vain uni... mutta niin monena yönä ja vielä tuo ajankohta...

Mietin samaa... sen joka unessa on pitäis nähdä sama uni niin ei tarvitsisi miettiä

Meillä päin oli aika komea myrskyntynkä tuossa pyhien aikaan. Lauantain oli koko päivän aurinkoista ja lämmintä ja sunnuntainakin iltaan asti. Sitten aivan yhtäkkiä jostain nousi tummien pilvien rintama ja kova tuuli. Tultiin siinä juuri mökille järven rantaan kun myrsky alkoi. Järvi oli yhtä vaahtoa, vettä satoi vaakasuoraan ja ilmassa lenti vaikka minkä näköistä risua ja oksaa. Koko myrskyä kesti noin 20-30min, ja juuri ennen loppua ukkonen jyrähti muutaman kerran. Sen jällkeen pilvet katosivat, tuuli laantui ja aurinko alkoi paistaa. Voi veljet, miten oli hieno kokemus.

Keskikesä on melkein täällä taas, mutta ainakin Turussa ilma on kaikkea muuta kuin kesäinen. Taivas on harmaa ja jääkylmää vettä vihmoo. Minkäs teet. Joka tapauksessa kiinnostaisi taas kuulla ihmisten tapoja, kokemuksia ja aikeita näin juhannukseen liittyen? Tässä aluksi pari lisäsanaa keskikesän tavoista täydennyksenä ketjun viime vuonna avanneeseen kirjoitukseen.

---

Juhannus on ollut kukkien ja tuoreiden lehvien juhla. Keskikesän ollessa kauneimmillaan ja kirkkaimmillaan, ihmiset ovat kantaneet viheriöivää luontoa (jumaluutta) sisälle huoneisiin, tupiin ja kammareihin. Keskikesän lehtien katsottiin olevan täynnä hedelmällistä ja positiivista väkeä. Myös piha koristeltiin. Kautta maan on ollut tapana pystyttää ulko-oven molemmin puolin juhannuskoivuja. Joillain alueilla nuorista koivuista rakennettiin pihalle lehtimajoja ja tarhoja. Pohjanmaalla on tunnettu juhannuskuusi. Se oli pihaan pystytettiin oksittu ja kuorittu kuusi, josta oli jätetty oksimatta vain latva ja keskivälille pari oksaa. Kuusi sai seistä pihalla kekriin (keyriin) asti, joskus jopa seuraavaan juhannukseen.

Huoneiden lattioille levitettiin haavan- ja pihlajanlehtiä, joiden väkevä ja raikas aromi täytti pirtit. Kuten edellisestä tavasta voi päätellä, juhannusta edelsi usein pirtin siivous ja lutikoiden hävitys. Myös kuusenkerkkiä ripoteltiin lattialla. Seinille aseteltiin tuoksuvia pihlajan oksia. Toisinaan oksista koottiin vesisankoon keskelle lattiaa "pensas". Kedoilta kerättiin kukkia ja sisätiloja koristeltiin kukkaseppeleillä. Kukat ja lehvät kerättiin yleensä aattoiltana ja varsinainen kaunistustyö tehtiin maagisena juhannusyönä.

Myös karja sai osansa koristeluista. Tämänkin tavan takana oli paitsi iloinen kesän juhlistaminen ja koreilu, niin myös karjanonnen varmistaminen väkevillä keskikesäisillä lehvillä. Juhannuksen jälkeen lehvät kerättiin talteen ja syötettiin karjalle talvella, usein laskiaisen aikoihin. Myös esivalta oli tietoinen juhannuskoristelun maagisesta ulottuvuudesta. Vuonna 1670 muuan nainen joutui Lemlandin pitäjässä käräjille noituudesta, koska hän oli koristellut juhannuksena navettaansa lehdillä.

Juhannusyön mysteeriota olen käsitellyt aiemmassa kirjoituksessani, mutta mainittakoon vielä eräs yleinen juhannusyön tapa: pyhiin lähteisiin uhraaminen. Suomesta tunnetaan monia pyhiä lähteitä, tunnetuimpina ehkä Pyhän Laurin lähde Janakkalassa ja Pyhän Johanneksen lähde Turun Kupittaalla. Muiden juhlapyhien tapaa juhannusyö oli salaperäinen hetki, jolloin pyrittiin taioilla ylittämään ihmisvoiman ja tiedon rajat sekä varmistamaan onni erilaisissa asioissa. Itse olen ottanut tavaksi, että kerään kotialttarilleni uudet pihlajan oksat aina juhannuksena. Siinä ne sitten pysyvät koko vuoden. Lisäksi koristelen paikkoja koivun oksilla. Ukon maljan kohottamisesta mainitsinkin jo viime vuonna. Ja niin kuin Lesko sanoikin: tämä kuulostaa hyvältä Ukon juhlan rukoukselta.

Keskikesän aika on käsillä, kun Päivätär asettuu maailmanpuun ylimmille oksille, ikään kuin pesäänsä, lepäämään hetkeksi ja sieltä kääntyen "isännän puolelta rengin puolelle".
Ukon juhlan aika on yksi vuoden kohokohdista, kun Ukolle kohotetaan malja, kerätään uudesta, puhtaasta kasvillisuudesta hyvää ja vahvaa väkeä itselleen, sekä tehdään loitsuja ja poltetaan kokkoa.
Juhannus, Ukon juhla, mittumaari jne. on ikiaikainen juhla, joka edelleen, ehkä vahvimmin sisältää vanhoja tapoja ja perinteitä. Myöhemmin kristityt liittivät juhlan päälle Johannes kastajan ja muuttivat nimen juhannukseksi, tavat pysyivät ja ihmiset eivät nousseet kapinaan esivaltaa vastaan ja kirkko oli tyytyväinen kun näki ihmisten juhlivan "heidän juhlaansa."
Juhannus on ennenkaikkea Ukko Ylisen jumalalle omistettu juhla, jolloin pyydetään sadetta satoa varten ja muinaisiin tapoihin kuului myös seuraavan, poudan jälkeisen sateen tullessa, viettää Ukonhäitä ja juhlia sadetta.
Juhannuksena on myös vahvasti esillä Lemminkäinen viekkaalla seksuaalisuudellaan, Lempo kokosta tulevan hedelmällisen tulen ja hyvän väen muodossa ja tottakai Päivätär, joka ylväänä seisoo taivaankannella kauniina ja voittamattomana.
Kesän ollessa täällä, olemme jälleen olleet todistamassa luonnon voittokulkua, miten se aina herää kovan talven jälkeen kukoistukseensa. Keskikesän aikaan luonto on kauneimmillaan ja vihreimmillään. Nauttikaamme siitä, sateella tai ilman.
Hyvää Ukon juhlaa, pesäpäivien viettoa ja keskikesää kaikille.

Palaan vähän menneeseen juhannukseen, jonka jouduin olemaan pois kotoa.

Eri Pohjoismaista olevien osanottajien voimin vietimme juhannusta, jossa jokainen toi esiin omaa alueellista perinnettään. Siksi myös rakensimme fallossymbolin eli juhannussalon viikinkiaikaiseen malliin. Fallos uppoaa kuvannollisesti äiti-Maahan ja hedelmällisyyttä ylistettiin. Mieleenpainuva juhla, jossa ei kristillisyydella ollut mitään osaa. Kokko oli tietenkin kuvioissa ja tanskalaiseen malliin olkinukke-noita paloi kokon mukana.
En ole perehtynyt hyvin suomenuskoisten juhannustapoihin, mutta ehkä joku osaa kertoa, miten hedelmällisyysteema näkyy käytännössä ja konkreettisesti juhannusjuhlassa (muuten kuin henkilökohtaisina taikoina)?

Keskusteluissa heräsi kysymys "oikean" juhannuksen ajankohdasta. Yllätyin tiedosta, että käytäntö vaihtelee: Suomessa ja Ruotsissa juhannusta siirretään vuosittain viikonpäivän mukaan, kun taas Norjassa ja Tanskassa juhannus on aina 24.6.
Itselleni maaginen päivä on 24.6. - miten te muut miellätte juhannuksen ajankohdan?