Törmäsin Maaria emoiseen Hannele Klemettilän kirjoittamassa "Keskiajan julmuus" kirjassa neitsyt Mariaa käsittelevän luvun sivulauseessa. Maaria emoinen oli muinainen suomalainen taruhahmo joka ymmärrettiin maa- tai kantaäidiksi. Kun kristinusko vahvisti asemaansa Suomessa,käsitykset Neitsut Mariasta fuusioituivat pakanallisiin käsityksiin.

Itselleni ns. maaäidin käsite Suomalaisessa mytölogiassa oli uusi- toisaalta en mikään asiantuntija alalla kyllä edes ole. Sen tiedän että erityyppiset Äiti Maan käsitteet ovat erittäinen yleisiä eri uskonnoissa mutta millainen sija näillä on suomalaisessa mytologiassa?

Itsekin olen miettinyt samaa. Nyt on muistettava, että Hannele Klemettilä on manner-Euroopan keskiaikaan erikoistunut historiantutkija. Omalla erikoistumisalallaan hän on suuri ja ansaitusti arvostettu huippuasiantuntija, mutta en pitäisi häntä minään suurena auktoriteettina suomalaisen mytologian suhteen.

Suomalaisen ja sitä edeltävän uralilaisen mytologian tunnetuin naisjumaluus lienee se tuonpuoleisen emäntä, joka ilmeisesti vilahtelee Kalevalassa Tuonen tytin ja Pohjan akan hahmoissa. Mutta esihistorian "suomalaiset" (laitan nuo lainausmerkit, koska ei heitä voi suoraan samaistaa moderniin suomalaiseen kansallisuuteen) olivat pronssikaudelta lähtien olleet maanviljelijöitä. Maanviljelijät vaalivat hedelmällisyyskultteja, ja sellaisiin ovat ainakin muualla Euroopassa usein kuuluneet hedelmällisyyden jumalattaret. Näin myös länsinaapureittemme keskuudessa. Ja hedelmällisyyden jumalattaressahan korostuu melko luonnollisesti äitijumalattaruus.

Nyt asian vaan on valitettavasti niin, että mahdollisista suomalaisen mytologian hedelmällisyysjumalattarista ilmeisesti tiedetään kovin vähän. Jos "Maaria emonen" on katoliselta ajalta lähtien sulauttanut itseensä esikristillisen ajan hahmot, on jälkimmäisistä vaikea sanoa mitään varmaa todisteiden puuttuessa. Agricolan mainitsema "Rauni" on kovin arvoituksellinen hahmo, ja moni seikkahan tosiaan puhuu sen puolesta, että tuo Rauni on ollut Ukon epiteetti eikä hänen puolisonsa nimi. Mutta muun muassa prof. Unto Salo on tutkimuksissaan korostanut, että Ukon (anonyymi?) puoliso, joka yhdistettiin maahan ja peltoon, oli tärkeä osa muinaisten "suomalaisten" hedelmällisyyskulttia. Monet täällä ovat kuulleet rautakautisista tuluskivistä, tulentekoon käytetyistä ja huolella hiotuista kiviesineistä, joiden muoto on...miten sen nyt sanoisi... "viitteellinen". Tai suoremmin sanottuna: "kyllähän se vähän pillullta näyttää", kuten eräs tuttavani tokaisi vuosia sitten, kun esitelmöin hänelle asiasta. On vaikea olla ajattelematta, että noilla kivillä oli jokin yhteys feminiinisiin hedelmällisyyden voimiin.

Jotkut väittävät, että kivien vinkeä muotoilu olisi tuleniskennänkin kannalta tarkoituksenmukainen, mutta moni asia puhuu sen puolesta, että kiviä on käytetty myös viljelyyn liittyvissä hedelmällisyysriiteissä. Joillakin ihmisillä on kummallinen päähänpinttymä, että muinaislöytöjen käytännöllinen ja teknologinen tulkinta on aina parempi kuin uskomuksellis-rituaalinen, mutta siihen sanon että hössönsöö.

Edit. Kääk, nimimerkkini loistaa nyt kolmen viestiketjun viimeisimpänä vastauksena. Noloa. Täytyypä taas keskittyä muuhun kuin tänne postailemiseen, niin vetävä foorumi kuin tämä onkin...

Maariasta on puhuttu aiemminkin.

Mitä emojumalattareen tulee, niin olen joskus nähnyt permiläisten pronssiveistoksissa merkkejä proto-Louhesta.


***

Nyt kun Klemettilä on mainittu, niin todettakoon, että sain juuri opintopisteet hänen keskiaikakurssistaan; esseeni käsitteli Liivinmaan kristillistämistä.

Joissain loitsuissa ja runoissa mainitaan Maan emoinen ja siellä täällä tuntuu olevan viittauksia akkaan, eukkoon, maammoon yms. joilla viitataan nimenomaan jonkinlaiseen maaäitiin..

esim:
"Nouse maasta maan Emoinen, Väixeni voimaxeni" -

Yritin löytää Tellun Suden aika levyn laulun kevät sanoituksista tietoa, mutta netissä vaan sanotaan, että ovat trad. Niissä lauletaan Ukosta ja Maammosta..

Löysin Päivättären virren. Virsi kertoo, miten Päivättären poika pyytää päästä Päivölän pitoihin, hyvän joukon juominkeihin. Päivätär kieltää poikaansa ja varoittaa matkalla vaanivasta kolmesta surmasta. Matkan varrelle tulinen kokko (kotka) on rakentanut rautaisen aidan Päivättären esteeksi. Aidan teräksiset seipäät kohoavat maasta taivaaseen, ja ne on sidottu sisiliskoilla ja käärmeillä. Este ei kuitenkaan pidättele Päivättären poikaa. Toinen surma on tulinen koski, mutta sekään ei pysäytä poikaa. Kolmas surma on tulinen koivu, jonka latvassa syöksee tulta tulisulkainen kokkolintu. Poika rukoilee Ukkoa ja Väinämöistä sammuttamaan tulen, jotta pojasta Päivättäreksi muuttunut matkaaja pääsee kulkemaan kokon ylitse. Lopulta Päivätär pääsee Päivölän pitoihin. Päivölää vartioivat "susit suitsiloissa, karhut rautakahlehissa". Päivätär yritetään vielä tappaa pidoissa oluella. Runo loppuu tähän.

Päivättären yhteys Lemminkäiseen on ilmiselvä. Esimerkiksi tässä kuvataan Lemminkäinen matka Päivölän pitoihin lähes identtisenä Päivättären virren kanssa. Lemminkäisen emo on siis Päivätär, auringonjumalatar. Päivölässä Lemminkäinen tunnetusti riitaantuu isännän kanssa ja surmaa tämän lopulta kaksintaistelussa. Lemminkäisen virren uudelleensyntymineen voisi ajatella kuvaavan luonnonkiertoa ainakin jollain tasolla, samalla Lemminkäisen tarussa on tietysti vahva shamanistinen pohjavire, joka ruumiin silpomisineen kuvaa tietäjäksi tulemisen prosessia. Mutta mitä Päivättären katkonainen virsi kuvaa? Tulisista seipäistä tulee mieleen maailmanpylväs, tulisesta koskesta Rutjan koski, joka on reitti Tuonelaan. Liekehtivä koivu voi taas olla maailmanpuu. Näin Päivättären matka saisi kosmiset, maailmojen rajoja ylittävät mittasuhteet. Ehkä Päivättären vaikea matka Päivölän pitoihin on yhteydessä kivivuoresta vapautumiseen ja auringon matkaan vuodenkierron mukana. Päivölän pidot on talvipäivänseisauksen hetki, jolloin Päivätär-Lemminkäinen ottaa yhteen pimeyttä ja talvea edustavien voimien kanssa. Talvi ei kuitenkaan ole vielä ohi, joten Lemminkäinen joutuu pakenemaan saareen odottamaan hetkeään.

Muutamassa runossa Päivätär ja Kuutar yhdistetään ampiaisiin (klik, klik, klik). Murresanastoni on sen verran heikko, että en tiedä mitä tarkoitetaan 'perehillä' tai 'piteillä' mutta asiayhteydestä arvelen sen tarkoittavan Päivättären lapsia. Lisäksi tuntuu, että runoissa ampiaisesta, mehiläisestä ja herhiläisestä puhutaan tavallaan samana asiana. Kaikki varmasti tietävät, miten Lemminkäisen äiti parantaa poikansa mehiläisen taivaasta tuomalla voiteella.

Päivätär, Aurinko, Lemminkäinen, henkiin herääminen, mehiläiset, ampiaiset..

Minulle syntyy tästä mielikuva keväästä ja kohtalosta. Päivättären säteet herättävät talven ajaksi "kuolleen" luonnon uuteen hedelmälliseen kasvukauteen ja kukkia suristen pölyttyvät mehiläiset näyttelevät osansa tässä jokavuotisessa näytelmässä. Lemminkäinen on eittämättä keväinen hahmo, sillä tekeehän kevät ihmisen lemmekkääksi, kuten vanha kansakin tiesi. Tämä tulkinta on tietysti pintapuolinen ja hyvin yksiulotteinen, ottaen huomioon esimerkiksi Lemminkäisen taruun liittyvän shamanistisen symboliikan.

Vanhassa kansanuskossa Maarialle eli Neitsyt Marialle oli omistettu vuosittain viisi päivää:

1. Kynttilänpäivä eli Marian puhdistus 2.2.
2. Kevät-Maaria eli ilmestyspäivä 25.3.
3. Heinä-Maija eli Maarian etsikko 2.7.
4. Jälki-Maaria eli Marian kuolin- ja taivaaseenastumispäivä 15.8.
5. Syys-Maaria eli Marian syntymäpäivä 8.9.

Näistä maaliskuun paaston aikainen Maarian ilmestyspäivä (Marianpäivä) oli ylivoimaisesti merkittävin. Juhlapäivä syntyi ristikunnan keskuudessa jo varhain. Kristuksen sikiämisen kannalta on luonnollista olettaa, Augustinuksen tavoin, että enkeli vieraili Maarian luona tasan 9 kuukautta ennen joulua, siis 25. maaliskuuta. Suomessa mainitaan vietetyn "Annuntiatio Marie" nimistä juhlaa jo vuonna 1351. Viimeisen kerran Marianpäivä oli arkipyhänä 1954, minkä jälkeen juhlapäivä siirrettiin edelliseen sunnuntaihin. Vuotuiskatsonnossa ilmestyspäivä liittyy läheiseen kevätpäiväntasaukseen, samoin kuin juhannus liittyy kesäpäivänseisaukseen ja joulu talvipäivänseisaukseen. Näiden juhlien kohdalla kirkollinen pyhäpäivä on kasvanut merkittävämmäksi kuin auringon aseman muutokset. Kustaa Vilkunan mukaan monet Maarian ilmestyspäivän ennustukset ovat alun alkujaan olleet kevätpäiväntasauksen enteitä.

Maarian ilmestyspäivää pidettiin säiden taitekohtana, jolloin katseltiin kevääntulon merkkejä ja ennustettiin koko kevään säätä. Tästä kertovat sanonnat kuten "Mitä on malolla Maariana, on suolla suvipäivänä" ja "Turhaan saa huhtikuussa kesää odottaa, ellei Maaria maata näytä". Ilmestyspäivänä ennustettiin myös muutakin kuin tulevia säitä. Jos esimerkiksi jostain kuului soittoa, niin siellä vietettiin pian häitä. Jos jossain naulattiin, oli siellä luvassa kohta hautajaiset. Maarian ilmestyspäivä on tietysti tunnettu myös Virossa, jossa Paastumaarjapäevää on pidetty tärkeänä kevään heräämisen merkkipäivänä. Virossa nuoret kävivät yöjalassa Maarian päivästä Mikkelin päivään (29.9).

Kun ajattelen suomenuskoisena Maarian ilmestyspäivää, mieleen tulee heti Maarian yhteys Kuuttareen ja Päivättäreen. Olihan keskeinen Maarian rooli eurooppalaisissa kansanuskoissa auringon ja kuun madonna. Kansanrunoissa Maariaa puhutellaan toisinaan kultaisena käkenä ja hopeisena kyyhkysenä - siis samoilla määreillä kuin Päivätärtä ja Kuutarta. Samalla vaikuttaa siltä, että Päivätär on Lemminkäisen äiti. Kuolleista heräävässä Lemminkäisessä, Päivätär-Maarian pojassa, on taas helppo nähdä kristushahmo.

Tästä kaikesta tulee minulle mielenkiintoisia tuntemuksia. Maarian ilmestyspäivä on kevääntulon merkkihetki. Lemminkäisen kuolemassa ja ylösnousemuksessa näen yhteyden vuosittaiseen luonnon heräämiseen hankien alta. Hankien, jotka vanhan kansan mukaan Maaria vie mennessään, ja jotka Päivätär sulattaakin kevään tieltä. Puhuin tästä aiheesta erään suomenuskoisen kanssa. Hän sanoi osuvasti, että Maarian ilmestyspäivänä voikin hyvin todeta, että Lemminkäinen on noussut kuolleista.

No jaa, runoissa on yleisesti myös sekaannuksia ja nimien vaihtumisia, joten ei tuo Päivätär-Lemminkäinen yhteys nyt kovin vahva ole...
http://dbgw.finlit.fi/skvr/showtext.pht ... &textPart2

Lemminkäisen virren keskeinen tapahtuma, Päivölän häät, kuvannee jotain auringon vuotuiskiertoon liittyvää tapahtumaa: ehkä M. Kuusen balttilainaksi esittämiä auringon ja kuun häitä, ehkä keskikesää. Minusta Päivölän nimikin kertoo, että Päivällä on jotain tekemistä asian kanssa. Aado Lintrop on sivunnut aihetta kirjoituksessaan Ison tammen myytistä. Alla Timo Heikkilän tulkinta:

Seuraa yleissivistävä tietoisku. "Tiesitkö tämän Maariasta?"

Keskiajalla Maaria oli Turun suojeluspyhimys. Turun vaakunassa on koristeellisesti kirjoitettuna A ja M eli Ave Maria. Vaakunan pohjaväri on sininen ja kirjaimet kultavärillä. Sininen ja kulta ovat Neitsyt Marian värit.



Salaliittoteoreetikkoja kiehtoo, että sininen ja kulta ovat myös EU:n lipun värit. Tästä tulee myös mieleen vielä yksi sinistä ja kultaa virallisina värinään pitävä taho - perussuomalaiset. Kaikki varmaan tietävät, että puolueen vahva mies Timo Soini on katolilainen. Näkisin tässä värivalinnassa yhteyden katolilaisuuteen. Tai voihan olla niinkin, että Soini on vaan innokas Turku-fani.

Jaa-a, perustin Ave Maria -tiedon Turun Sanomien artikkeliin. En sitten tiedä, kuuluuko TS:kin Wikipedian mainitsemiin "kirkollisiin piireihin".

Kun Porthanin aikoina oli kuuluisalta suomenkarjalaiselta loitsijalta kysytty, ketä hänen pakanalliset esivanhempansa olivat korkeimpana jumalana pitäneet, tämä oli vastannut: "vanhaa Väinämöistä ja Neitsyt Maariaa emoista". 1860-luvulla kysyttäessä Suomen rajakarjalaiselta, ketä hän palveli, mainitaan saadun vastaukseksi. "kah! Neitsyt Maariaa ja Ilmarista".

--Kaarle Krohn - Suomalaisten runojen uskonto.

Terve kasvos näyttämästä,
Päivä kulta koittamasta,
Aurinko ylenemästä!



Liettualaisesta kansantaiteesta lainaavan kuvan on maalannut Virginijus Kasinskas.

En oikein pidä tuosta videosta, mutta..

Lisää taidetta. Tämän liekehtivän auringonjumalattaren on maalannut Robin Nash.



Olen puurtanut viime viikot opiskeluhommia ja samalla unirytmi on nyrjähtynyt kokonaan sijoiltaan. Tähän kun yhdistää marraskuun lyhenevät päivät ja ilmojen pilvisen harmauden, niin en ole viime viikkoina oikein luonnonvaloa nähnyt. Herään hämärässä ja menen nukkumaan pimeässä kuin mikäkin Tuonelan kulkija.

Mutta. Tänään heräsin suorastaan hämmentävästi jo aamupäivällä. Ja mitä ihmettä, ulkona oli kirkasta ja valoisaa. Loistava Päivänkehrä kulki pitkin taivaankantta, olipa hieno jälleennäkeminen. Pyhien kertomusten kielellä sanottuna Päivä laskee yön ajaksi Pohjolaan kylmän meren taakse, nousten aamuisin aaltoin alta elävien iloksi ja riemuksi..

Vielä pari kuukautta pimenevää pimeyttä, sitten Päivä ottaa lopullisen voiton Pohjolasta.

---


Tässäkin on muuten yhteys Päivättären ja Maarian (ja Lemminkäisen) välillä. Joissakin runoissa mehiläiset nimittäin mielletään Päivättären lapsiksi. Taidankin lisätä kotialttarilleni hunajaa Päivätär-Maarialle.

Mutta nyt saunaan ja sitten hiljakseen pyhänviettoon!