Lisäys vanhaan viestiin: tähän uuteen ketjuun voidaan koota hyviä rukouksia ja loitsuja kansanperinteestä, jotka soveltuvat hyvin nykyajan suomenuskoisillekin. Pyyntönä siis, että tähän ketjuun kirjoitettaisiin lähinnä näitä rukouksia ja loitsuja, yleistä keskustelua rukouksen merkityksestä voi käydä esimerkiksi tässä ketjussa. Jos lainaatte suoraan SKVR:n nettihausta, niin, olkaa muille ystävällisiä ja muotoilkaa itse teksti kauniisti niin, että seassa ei ole SKVR:n rivinumeroita ja kaikkea muuta turhaa..

Seuraava rukous löytyy SKS:n julkaisemasta kirjasta nimeltä Muinaisia loitsurunoja.



Anna Luoja, Suo Jumala
Anna onni ollakseni
Suo rauha eleäkseni,
Hyvin ain' asuakseni
Oman pellon pientarella,
Kaiken kartanon navalla,
Iltapäiväni iloksi,
Aamupäivän armahaksi;
Ole puolla poikiesi,
Aina lastesi apuna,
Aina yöllisnä tukena,
Päivällisnä vartiana,
Vihoin päivän paistamatta,
Vihoin kuun kumottamatta,
Vihoin tuulen tuulematta,
Vihoin saamatta satehen,
Pakkasen palelematta,
Kovan ilman koskematta!

Aita rautainen rakenna,
Kivilinna liitättele,
Ympäri minun eloni,*
Kahen puolen kartanoni,
Maasta saaen taivosehen,
Taivosesta maahan asti,
Asukseni, ainoksi,
Tuekseni, turvakseni,
Jonka turvin työt tekisin,
Varan vettä souteleisin,
Ett' ei liika liioin söisi,
Vastus viljalta vetäisi!

* Kirja selventää, että "Kivilinna liitättele, ympäri minun eloni" tarkoittaa kodin ja oman väen suojelua. Skandinaavisessa skaldi-runoudessa perheestä ja suvusta puhuttiin ihmistä suojelevana rautaisena aitana. Aikakausi kun oli väkivaltainen ja arvaamaton, turvaa tarvittiin.

Aamurukous Päivälle (ja Kuuttarelle).



Terve, kuu, kumottamasta,
kaunis, kasvot näyttämästä,
päivä kulta, koittamasta,
aurinko, ylenemästä!

Kuu kulta, kivestä pääsit,
päivä kaunis, kalliosta,
nousit kullaisna käkenä,
hope’isna kyyhkyläisnä
elollesi entiselle,
matkoillesi muinaisille.

Nouse aina aamusilla
tämän päivänki perästä!
Teepä meille terveyttä,
siirrä saama saatavihin,
pyytö päähän peukalomme,
onni onkemme nenähän!

Toinen variaatio:

Terve kasvos näyttämästä,
Päivä kulta koittamasta,
Aurinko ylenemästä!
Pääsit ylös aaltoin alta,
Yli männistön ylenit,
Nousit kullaisna käkenä,
Hopeisna kyyhkyläisnä,
Tasaiselle taivahalle,
Elollesi entiselle,
Matkoillesi muinaisille.

Nouse aina aikoinasi
Perästä tämänki päivän,
Tuo meille tuliaisiksi,
Anna täyttä terveyttä,
Siirrä saama saatavihin,
Pyytö päähän peukalomme,
Onni onkemme nenähän;
Käy kaaresi kaunihisti,
Päätä päivän matkuesi,
Pääse illalla ilohon!

Vesimatkalla lähtiessä

Akka aaltojen alainen
Vaimo kuohun korvallinen,
Nouse kourin kuohun päälle,
Yskin aalloille ylene,
Kuohuja kokoamahan,
Vaahtipäitä vaalimahan,
Eestä purren purjehisen,
Tieltä tervaisen venehen,
Jott' ei syytöntä syseä,
Viatonta vierettele!

Tässä toinen versio esi-isäin aamurukouksesta. Opettelin tämän äskettäin ulkoa.

Terve kasvos näyttämästä,
Päivä kulta koittamasta,
Aurinko ylenemästä!
Pääsit ylös aaltoin alta,
Yli männistön ylenit,
Nousit kullaisna käkenä,
Hopeisna kyyhkyläisnä,
Tasaiselle taivahalle,
Elollesi entiselle,
Matkoillesi muinaisille.

Nouse aina aikoinasi
Perästä tämänki päivän,
Tuo meille tuliaisiksi,
Anna täyttä terveyttä,
Siirrä saama saatavihin,
Pyytö päähän peukalomme,
Onni onkemme nenähän;
Käy kaaresi kaunihisti,
Päätä päivän matkuesi,
Pääse illalla ilohon!

Itse käytän samaa aamurukousta, hieman muunneltuna kylläkin. Käyttämässäni muunnelmassa lausun tuo meille tuliaisiksi sijasta tuovos meille tullessasi, ja käy kaaresi kaunihisti sijasta juokse kaari kaunihisti .

Päivä paistaa ja miehen mieli vie jokirantaan kaloja "narraamaan".

Ahven ainoinen kalanen,
Sekä hauki harvahammas,
Tule onki ottamahan,
Väkärauta vääntämähän,
Kiverä kovertamahan,
Siimoa sivaltamahan,
Vapoa vetäisemähän,
Jo nyt on ongen ottoaika,
Kiverän koverrus-aika,
Väkärauan vääntö-aika
Ja siiman sivallus-aika!

Tule suulla suuremmalla,
Leuvoilla leveimmillä,
Hampahilla harvemmilla;
Tule ja tule välemmin
Muien ongista ohitse,
Muien siimoista sivutse,
Kohti minun onkeani!

Ota onki, niele niekla,
Koppoa kovera rauta,
Siima suoraksi sivalla,
Vapa vääräksi vetäise!

Minun on siimani simaiset,
Minun onkeni metiset,
Minun maimani makeat,
Muill' on onkensa okaiset,
Muien maimat tervoin tehty.

Jos tuolla ei kalaa tule, niin apua voi pyytää Antilta eli Pyhältä Andreakselta sekä Pekalta eli Pyhältä Pietarilta. Pietari ja Andreas ovat kalastajien suojeluspyhimyksiä.

Ihveroinen, ahveroinen,
Tule onki ottamaan,
Väkärauta vääntämään,
Siima suoraksi sipase,
Vapa vääräksi vetäse!
Nyt on ongen otto-aika,
Väkärauan vääntö-aika,
Kiverän koverrus-aika.
Anna, Antti, ahvenia,
Pekka, pieniä kaloja!

Lisää kaloista täällä. Valtavasti tietoa kalastustavoista löytyy myös SKS:n kirjasesta Suomen kansan muinaisia kalastus-taikoja. Kuriositeettina mainittakoon, että kirjasessa kerrotaan kevään ensimmäisellä kalalla olleen maagisia ominaisuuksia. Kalalla voitiin esimerkiksi parantaa maanviljelysonnea tai omaa terveyttä.

Linkki
Merimeisten[!] rukous Ilmariselle.
Ilmarinen ilo lintu,
Lennä tuonne kunkan käsken,
Iän ikuisen perähän,
Päivän koitonnan kotohon!
Pane poskes pussuksihin,
Puhalla iloinen ilma,
Minulle myötäinen myry,
Minnekkin nytt mennäkseni!

Linkki
Anna Ahto antimesi,
Veä vilialta väleen,
Majan märjän asuvita,
Kalat karulta kokoele,
Hauit hajalta hajeskele,
Ahvenet myös kyrmyniskat!
Riennä ruoholle veäksen,
Soitantota kuulemahan,
Väännäntötä Väinämöisen.

Linkki
Olin poika ilman,
Ilman synnyin, ilman roin,
Vasta synnyin, vasta roin,
Vasta mies varoitteleme
Tämän ilman kannen alla,
Pyhän pellon pientarilla.
Oi Ukko Ylijumala,
Suuri Ukko, Ilmarinen,
Taatto meän taivahinen,
Tules tänne. tarvitahan
Näille töille tarpehikse,
Karuin[!] miehen kaistehikse[!],
Ylisessä taivosessa,
Päällisessä pelgahassa!
Nosta pilvet pohjolasta,
Rauan karvat katsomikse,
Kuumat kivet kumioikse,
Paateroille panemmokse.
Ilman poika työtelemes,
Työtelemes, vyötelemes,
Vain ilman varoittelemes,
Ruuttelemmes, vaattelemes,
Rautapaitoihin panemes,
Teräsvöillä sitelemes,
Rautakottihin korommes,
Vaskivöillä vyötelemes,
Itse lujasti lukkelemmes,
Kuin ei tulis noian nuolet,
Noian nuolet, veitsiverhat,
Tietäjän teräsrauat.
(Ja niin edespäin, en pistänyt koko loitsua ettei tule kauhean pitkää)

Linkki
Tule vanha Väinämöinen
Puhumani puoleltani,
Viereltäni virkomahan,
Tuoos tänne tulinen miekka,
Kanna ravan karvallinen,
Jolla hiiet hirvittelen,
Jolla pieksäsan perkeleitä,
Jolla kalmat karkottelen,
Mustan rintasen murennan!
Itse vanha Väinämöinen,
Tuo tänne tulinen koira,
Rakki rauan karvallinen
Syömähän kylän kiroja,
Kylän noita noppamahan!
(Lyhensin taas)

Esisuvun suojelusta nostatetaan matkalle lähdettäessä näillä vanhoilla sanoilla.



Nouse maasta mannun eukko,
Pellosta peri-isäntä,
Pojan ainoan avuksi,
Miehen kuulun kumppaniksi,
Kanssani karehtimahan,
Aisoista avittamahan,
Luokista lutistamahan,
Vetämähän vempelestä,
Pojan kuulun kulkiessa,
Ajaessa aimo miehen!

Tämä sopineekin Ukon juhlan rukoukseksi, öisen uhrauksen aikaan.

Tuulen nostatusloitsu : ) ja ihan näin by the way Hedningarnalla ja sanna kurki-suoniolla on upeat sävellykset tähän loitsuun, helpompi opetella ulkoa kun on melodia

Tuulen Ukko, tuulen Akka
tuulen kaikki ristikansa!
Miestä mustoa rukoilen,
suuren tuulen nostajaksi.
Suuren tuulen nostajaksi
sään rajun rakentajaksi.

Kisko teiltä tervaskannot
rannoilta rämäkät männyt!
Tuopa taita tammen latvat,
rutaise rutisen raijan!
Nouse tuuli tuulemahan,
vihurit vetelemään!
Nouse tuuli tuulemahan,
ilmarinta riekimään!
Nouse tuuli tuulemahan,
vihurit vetelemään!

Tuule tuuli kuusi vuotta,
seuro seitsemän kesää!
Saata koski kuohumahan,
vesi vanha vellomaan!
Itse kuohut kosken lailla,
sekä Valtona vallitse.
Miestä mustoa rukoilen,
suuren tuulen nostajaksi
Suuren tuulen nostajaksi
sään rajun rakentajaksi.

Enpä ollut kyllä aiemmin yhdistänyt tuota Hedningarnan kappaletta tuohon loistuun. Kukahan tuossa tuo musta mies mahtaa olla jota rukoillaan?